Meillä oli tuossa aikas kovaa tuulta ja myrskyä ja se sitten taisi tehdä jotain linjoille kun netti ei toiminut hyväseen aikaan.. Mutta täällä ollaan hengissä ja kokonaisena itse, ei ole tuuli kipannut kumoon :) Postia on laitettu muutamalle tilaajalle, taitavat tänään olla perillä. Hidastui hieman kun en ollut ymmärtänyt laittaa osoitteita ylös minnekkään ja piti ensin päästä kirjaston koneelle katsomaan ne sähköpostista... Joten en huijaa.
Ja... MINÄ OLEN OLLUT KAKSI PÄIVÄÄ TÖISSÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mielettömän ihanaa nousta ylös aamulla ja lähteä ihan oikeasti töihin! Tänään menen vasta illaksi joten on aikaa vähän tässä aamulla, on tämäkin aivan erilaista kun tällä kotona oleskelulla on merkitys, se on vapaata töistä eikä työttömänä oloa. Sen on niin paljon luvallisemman oloista ja siitä nauttii niin paljon enemmän!
Minulla on työpaikan puolesta kulkuneuvo, joten ei tarvitse olla siitäkään huolissaan onko minulla aina autoa kulkea töissä vaiko ei. Ja työ on vakituinen (tietysti koeajalla) ja kokoaikainen ihana työ jossa on mukavia työkavereita.
Ei valittamista tällä kertaa.
Minä oon nukkunut viime yön jotenkin ihan tuhannen mutkalla ja nyt on koko päivän pistellyt käsiä, ihan ovat puuduksissa. Sellainen olo kuin irtoaisivat kokonaan ja täytyy välillä heilutella etteivät ihan tönkkiinny.. :D Mutta alkaa muuten elämä voittamaan, siksi kai olenkin nuklkunut niin oudosti kun taisi olla viime yönä sikeää unta, ensimmäistä kertaa moneen yöhön ei ole yskänkohtaukset vaivanneet nukkumista.
Minä tein tänään sellaisen radikaali-ratkaisun että hain pariin työvoimapoliittiseen koulutukseen, sellaiseen joista voi valmistua ammattiin. En nyt kyllä yhtään tiedä sitä edes (en löytänyt mistään netistä vaikka kuinka etsin) että jos nyt satun koulutukseen pääsemään, saankohan silloin työmarkkinatukea siihen koulutukseen kun minulta kerran on evätty työttömyyspäiväraha? Sattuukohan joku tietämään?
Ja toisekseen, nämä koulutukset ovat kumpikin toisella paikkakunnalla missä asun, onkohan edes mitään mahdollisuutta päästä vai ottavatko vain oman paikkakunnan työttömiä.. Matkaa ei kuitenkaan kerry näille paikkakunnille kuin saman verran mitä omaan kaupunkiimme.
Niin.. Ajattelin että koska työn saanti on niin turkasen vaikeaa niin se nyt olisi edes jotain kun saisi sen työmarkkinatuen ja siinä samalla saisi koulutusta jotta työnhaku voisi olla koulun jälkeen helpompaa. Pitää kuitenkin koettaa nyt ajatella vähän pidemmälle eteenpäin kuin vaan ihan huomiseen päivään.
Mutta koetan nyt hakea töitä koko ajan ihan yhtä lailla kuin aiemminkin, jos nyt satun pääsemään johonkin töihin ennen kuin tiedän pääsenkö kouluun niin taitaapa mennä edelle se vaihtoehto.
Noiden tilaustöiden tekeminen on kyllä kummasti piristänyt omaa mieltä, tuntuu että tässä osaa ajatella jo ihan suht selkeästi asioita kun aiemmin junnasi vain paikallaan. Kai se on vaan sitä kun on edes jotain tekemistä jossa on jokin järjellinen päämäärä. Ei ole kyllä paskapuhetta se kun puhutaan työelämästä syrjäytymisestä, se on kyllä varmasti niin totta kuin vain voi olla että liian pitkään kun on kotona tekemättä mitään järjellistä melkein pelottaa ajatella mitään asioita tulevaisuudessa. Ja kun todella moneen paikkaan on hakenut töihin eikä minnekkään pääse, tuntuu ettei tässä enää olekaan yhtään mihinkään ja jää vähän kuin pyöriskelemään omassa surkeudessaan.
Minulle on sähköpostiin tarjottu vaatetta lapsille ja kyllä, kiitos otan oikein mielellään vastaan. Olen vain ehdottanut vaihtokauppaa, en osaa ihan vain ottaa tuosta vaan (enkä tässä nyt koeta mitenkään "hurskastella") vaan tarkoitan sitä että voin kyllä vastalahjaksi sitten koettaa keksiä jotain mielekästä, tulee itselle jotenkin ihmismäisempi olo kun voi uskotella itselleen "ostaneensa" ne lahjoitukset vastalahjalla...:) Älkää ymmärtäkö jos ette halua.
Lapset ovat kyllä oikein onnellisia kaikesta mitä saavat ja meillä käy myös huonommatkin vaatteet. Me ollaan kyllä varsin maalaisia ainakin sen osalta että täällä metsikössä käytetään mitä lienee riepuja ja sitten kun lähdetään kylille tai lapset kouluun pistetään vähän parempaa päälle, vähän niinkuin pyhävaatteet.. Eivät sitten kulu täällä kotona ollessa ja säilyvät pitempään siistinä. Se on jo vähän käytännön sanelemaa mutta toimii!
Minä en oo viime päivinä jaksanut koneelle raahautua kuin pakolliset eli työpaikkojen katselun verran, olo on kuin olisi junan alle jäänyt. Kävin maanantaina kuitenkin työhaastattelussa, toivottavasti en näyttänyt kamalan kipeältä kun ei taida kovin hyvää kuvaa antaa.. Mutta parempi kuitenkin mennä kuin olla menemättä, vähän kuin lottoaisi eli mitään ei voi saada jos ei pelaa.
Tuostakin paikasta saan kuulla vasta ensi viikolla.. Tuntuu että kaikki aika menee vain jonkin odottamiseen, saako töitä, koska tulee rahaa...
Hirvittää kun on talvi tulossa enkä tiedä yhtään mistä saisin hankittua lapsille sopivankokoisia talvivaatteita, poikakin kasvanut niin että viimesyksyisessä kirpputorilöydössä on hihat ainakin 10 senttiä liian lyhyet. Ei siinä mitään jos olisikin vain siitä takista, niitä saa kirppikseltä parilla eurolla mutta kun on kengät, toppahousut ja takit tuplana, kenkiä varsinkin aika vaikeaa saada käytettynä kovin edullisesti niin että olisivat vielä kestävätkin. Tyttö osaa pitää nätisti mutta pojalla ei kauan pysy, missähän iässä poikalapset ei enää nuohoa kaikkia mahdollisia ojanpohjia ja lopettavat puihin kiipeilyn..? Eipä tuota minullakaan ole talvivaatteita mutta se nyt on pieni ongelma, ainahan voi vetää monta paitaa päällekkäin.
Se diakonissan tuoma lahjakortti meni sisävaatteiden ostamiseen, nekin olivat kyllä niin tarpeen kun nekin tuppaa kutistumaan iän myötä. Lapset olivat suu muikeana niistä vaatteista, aina ei ole seurakuntien tms. lahjoitustuottein pyörivien kirpputorien valikoima kovin hyvä mutta tuolla oli. En tietenkään valita en, sitä otetaan mitä annetaan mutta aina se ilahduttaa kun löytää sellaisia vaatteita ettei lapset nyt ihan hirveästi erotu tuolla koulussa porukasta.
Diakonissa soittikin minulle ja on tulossa taas tämän viikon perjantaina, nyt odotan jo innolla juttuseuraa enkä enää jännitä.
Nyt minä en jaksa enempää, en sitten millään. Pakko mennä pitkälleen kun ei ajatus oikein luista.
Nyt minä koetan hieman henkästä syvään ja rauhoittua kun kohta ei ilma kulje kun olen niin innoissani. Hittolainen että sitä voi olla tyytyväinen kun saa toimivan tietokoneen! Me ei tietenkään edes tajuttu kokeilla sitä vaan ajateltiin että ei toimi kun sanotaan että ei toimi, mutta sitten kun vaihdoin piuhat tuosta vanhasta koneesta niin meni päälle ihan moitteettomasti samantien (mutta sitä ei kerrota miehen töissä etteivät vaan halua vehjettä takaisin...;) !)
Tällä koneella ei sitten ollut minkäänlaisia ongelmia siirtää kuvia, varmaankin vaikuttaa se kun on uudempi tuo xp mikä tässä on. Yritin tuntikaupalla asentaa ajureita sun muuta vanhaan mutta ei.. Kai se on niin ettei tyhmän pitäisi omistaa jotain vanhaa vekotinta kun ei osaa käyttää.
Mutta KIITOS!!! KAIKILLE jotka antoivat neuvoja, en taida uskaltaa tuota vanhaa keskusyksikköä hävittää mihinkään jos tämä yhtäkkiä päättää olla toimimatta. Ja se on tosiaankin ihan hirveässä kunnossa, ei siitä olisi edes myytäväksi...
Minä oon paukuttanut työhakemuksia koko viikonlopun vähän joka suuntaan, huomaakohan noista hakemuksista jo että on melkein sarjatyönä tehty? Pakko tehdä niin että tekee sellaisen perushakemuksen johon vain vähän muuttelee asioita kun ei muuten ehdi edes kirjoittaa niitä niin paljon kuin pitäisi.
Olo on varsin vetämätön ja pitäisi varmaan mennä välillä vaakatasoon, keuhkoihin sattuu ikävästi ja tosi flunssainen olo. Ei löytynyt edes särkylääkettä vähän helpottamaan. Sukkaakaan ei ole valmistunut kuin muutama vaivainen kierros.. KATSOKAA NYT! Näin käy kun työttömälle laitetaan jotain hommaa, heti iskee tauti ja pitää alkaa sairastamaan...! Ja toivottavasti joka ikinen ymmärsi että kyseessä on vitsi.
Siis tuo miehen kotiin raijaama rakkine toimii!!!! Ja heti tänne kuvia, laitan nyt jotain sellaisia juttuja tänne mitä voin myydä tai voin tehdä samalla mallilla esimerkiksi eri värisen tms. muutellun.
Harmillista kyllä esim. nuo tumput on varsin perusmallia, ei ollut yhtään kuvattavaksi sellaisia joissa kirjoneuletta, palmikkoa tai pitsineuletta. Sukkiakaan ei ole valmiina, tai siis on mutta kun ovat kaikki käytössä olleita enkä niitä kehtaa kuvailla :)
Pahoittelen kamalan huonolaatuisia kuvia mutta en ole mikään lahjakas kamerankäyttäjä ja voi olla että osa väreistä on hieman vääristynyt...
Tässäpä näitä:
Kolmionmallinen haarukkapitsihuivi, luonnonvalkoinen, todennäköisesti 7 veljestä. Yläreunan pituus noin 220cm korkeus korkeimmasta kohdasta n.65cm ilman hapsuja
Samalla kuviolla tehty iso pashmina-huivin tyyppinen huivi, roosaa 7 veljestä, kokoa löytyy reilusti eli n.37cm x 280cm
Viininpunainen kuin myös haarukkapitsihuivi, normaalin kaulahuivin kokoluokkaa eli n. 27cm x 200cm
Musta kolmionmallinen pitsineulehuivi, varmaan 7 veljestä. Koko noin 200cm x 95cm
Ja tumppuja! Näiden langoista en mene varmaksi sanomaan kun ovat ihan jämälangoista ja kirppiksiltä löytyneistä pikkukeristä tehtyjä. Kaikki on kuitenkin kaksinkertaista lankaa joten ihan hyvin lämmittävät eikä tuule läpi. Koko menee 10+ lapselle/naiselle. Osa vielä päättelemättä mutta jos joku haluaa, päättelen kyllä!
Sammaleenvihreät:
Mustat, pörrölankaa:
Vaaleanpunaiset pörrölankaa ja luonnonvalkoista villalankaa:
Sini/mustat, pörrölankaa ja villalankaa:
Ja vielä pari pitsiliinaa:
Vaaleanpunainen, halkaisija 97cm
Mintunvihreä, halkaisija 37cm
Saa kysellä kommenteissa tai sähköpostissa!
... Olisikos joku fiksu ja filmaattinen joka ymmärtää tietokoneista lukemassa tätä?
Mies raijasi kotiin töistä keskusyksikön joka on aika uusi, varmaan vain vuoden vanha, sai sen ottaa mukaan kun siinä on jotenkin ohjelmisto kaatunut ja tilalle oli tullut uusi kone. Olivat sanoneet että muuten on kyllä ehjä. Siinä on windows xp joten uskon että silloin saisin sitten kuviakin laitettua koneelle jos sen saisi kuntoon. Kameraa saisin lainattua tyttären ystävältä.
Mutta saako tuollaista keskusyksikköä jotenkin itse kuntoon? Kun ei sitä kyllä uskalla mihinkään korjattavaksikaan viedä kun takuulla maksaisi niin paljon ettei olisi ikinä varaa. Tietääkö joku? Itse en oikein näistä vehkeistä ymmärrä mitään eikä ole ketään keltä kysyä.
Eli se mun sähköpostiosoite tässä:
Kun sitä ei taida saada kaikki auki tuolta linkistä..
Saa tietysti sitten laitella kaikenlaista postia päivien piristykseksi :)
En sitten päässyt sinne toiseenkaan paikkaan jossa kävin haastattelussa.
Minä en tosiaankaan jaksa ymmärtää tätä, kuinkan on niin kamalan vaikeaa saada töitä? Mielestäni osaan kirjoittaa hakemukset oikein ja käyttäytyä hyvin haastattelutilanteessa, mutta kai se ei vain sitten ole kuin osittain arpapeliä kun hakijoita on hirveä määrä.
Olen kuluneella viikolla laittanut 13 hakemusta, yhdestä tuli samantien sähköpostina vastaus että hakijoita on ollut yli sata ja valitettavasti valintamme ei osunut sinuun. Ihanaa kun sai edes vastauksen, yleensä työnantajat/työhönottajat eivät edes vastaa minkä tietysti toisaalta ymmärrän jos hakijoita on noinkin paljon niin kaikille vastaaminen vie luvattoman paljon aikaa.
On vain kuitenkin itselle mukavampi kun saa tietoa edes sitä niin ei turhaan pohdi mahdollisuuksiaan joita ei sitten kuitenkaan ole edes.
Masentaa vain niin penteleesti, tulee olo että ei sitten kelpaa yhtään mihinkään.
Minä oon sitten vaan istunut sohvannurkassa ja kutonut niin että puikoista lähtee kohta varmaan savua.
Tuskin kenenkään tarvitsee kateellisena pelätä sitä että noilla minulta tilatuilta jutuilla pääsen yhtäkkiä rikastumaan, vaikka tekisin yötä päivää jotain niin jokainen, joka on vähänkään käsitöitä joskus tehnyt tietää, että työ on kuitenkin aina suhteellisen hidasta. Jos tuntipalkalle haluaisi päästä niin pitäisi varmaan tehdä kaksi sukkaparia tunnissa.
Sama noiden verojen maksun kanssa, tuskin verottaja jaksaa olla kiinnostunut jos muutaman kympin kuussa tällä ansaitsen, en varmaan vielä lukeudu talousrikollisten joukkoon. Jos niin olisi että nämä muutamat lantit olisivat koko kansantaloutemme romahduksen syy niin tosiaan kirppikset ja myyjäiset olisivat varmaankin ensimmäinen syynäyskohde kaikkine uuden tavaran myyjineen. En minä ihan niin rehellinen aio olla että älyttömyyksiin menisin.
Ja kuka sanoo että olen "yltiörehellinen"? En ole mielestäni sen kummempi ihminen siinä asiassa kuin kukaan, jos kadulta löytäisin kaksikymppisen niin en sitä olisi löytötavaratoimistoon kiikuttamassa. Ihan tavallinen olen vaan, anteeksi jos olen jotenkin hurskaan kuvan itsestäni antanut.
Sain valmiiksi eilen ihanan pipon joka minulta tilattiin, ainakin minä tykkään, toivottavasti myös tilaajakin. Samoin puolikas sukka on puikoilla, 3 paria olisi työn alla mutta luulenpa niiden tulevan valmiiksi jo tämän viikonlopun aikana. Ihanaa tehdä näitä sukkia kun saa itse päättää millaisia, tunnustan että jos joku tilaisi tusinan miesten harmaita sukkia niin kyllä alkaisi puuduttamaan kutominen... Tykkään väreistä ja kuvioista ja mallien suunnittelusta tai valmiiden toteuttamisesta.
Ihanaa oli jo se kun kävin ostamassa näihin langat, ihan uusia, korkkaamattomia lankakeriä eikä aina noita samoja nurkissa pyöriviä lankakeriä.
Mutta mahtuu siis tilaamaan ja ihan arkailematta, kaikennäköistä saa ehdottaa mitä haluaisi että toteutan. Tässä on nyt ne mitä on tilattu joten ei ole ruuhkaa kuitenkaan :)
Minulla on keuhkoputkentulehdus, siitä olen ihan varma. Täytyy vain pohtia tarkkaan koska olisi mahdollista mennä lääkäriin, niin että olisi rahaa ostaa siihen lääkkeetkin. Varmaankin puolen kuun aikaan, eihän tuo vaiva mihinkään karkaa mutta on vain varsin ikävä röhistää koko ajan. Enpä olekkaan viimeksi sairastanut kuin joskus ikuisuus sitten ja saman taudin, vaikken sitä nyt oikeen "sairaudeksi" laske kun ei vie sängynpohjalle potemaan.
Ainoastaan vähentää innostusta siivota, meillä on aika tehokas epäjärjestys tällä hetkellä. Pienessä kodissa pitäisi koko ajan olla järjestelemässä paikkoja jotta ei pääse syntymään kaaosta mutta nyt ei vaan jaksa.
Minä laitan tänne nyt sähköpostiosoitteen jos joku haluaisi tilata jotain juttuja, on siis tuolla palkissa oikealla!
Mieluimmin jotain kudottua tai virkattua, ompelussa en ole niin hyvä että uskaltaisin tehdä jotain muille kuin omalle väelle kun se jälki ei ole aina kovin hyvä...:)
Kutomalla onnistuu normaalit perusjutut, kirjoneule, palmikkoneule, pitsineule (yleensäkin ottaen taitaa olla ihan kaikki mahdollista, en nyt keksi mikä ei olisi...).
Haarukkapitsillä tulee kauniita huiveja ja lasten peittoja.
Virkkaamalla samoin menee kaikki mahdollinen pitsiliinoista pannulappuihin.
Eli voin tehdä jotain perusjuttuja tai sitten jos vaikka itsellä on joku malli jonka saa minulle toimitettua vaikka sähköpostina tai netissä on joku malli jonka haluaa.
Koska minä joudun varmaan hankkimaan langat etukäteen, toivoisin samalla tavalla kuin toimisi huuto.netissä eli maksu etukäteen ja sitten ostan lankaa ja teen, lähetän 1-2 viikon aikana ellen toisin ilmoittele.
Langoista esittäisin toiveena sen että langat olisivat novitan, koska niitä minä saan ostettua tuosta kaupungista mutta jotkut erikoisemmat langat voi olla vaikeita hankkia. Jos kuitenkin itsellä on joku määrätty lanka mielessä niin silloin täytyy pohtia kuinka sen suhteen onnistuu hankkiminen ja pitäisikö langat vaikka lähettää minulle (mikä tietysti tulee suhteettoman kalliiksi monessa tapauksessa).
Lankojen värikartat ja lankavaihtoehdot löytyvät täältä
Tietysti saa sitten kysyä jos ei ole ihan varma mikä lanka sopiva mihinkin jne...
Ja sitten... Kun tai jos joku haluaa tilata jotain, en halua määritellä mitään hintaa sen kummemmin kuin että kerron paljonko lanka maksaa ja postikulut tulee olemaan, jokainen voi sitten maksaa työstä sen verran kun ajattelee että itse haluaisi jos tekisi vastaavanlaista. Mielestäni käsityön hinta on kamala määritellä koska jokainenhan sen arvostaa eri lailla eikä oikeaa hintaa ole edes olemassa.
Kaikenlaista saa ehdottaa ja kysyä, kerron sitten jos menee niin vaikeaksi ettei vain onnistu millään!
Minä odottelen innolla puikot ja koukut ojossa, ihanaa jo jos saisi jotain tekemistä tästä, siis olenhan minä tehnyt koko ajan kaikkea mutta ihan että olisi vähän kuin työtä :)
Niin se kuvien laittamisen estää se, että tämä minun koneeni on niin vanha ja varmaan tehotonkin että sillä ei voi laittaa kuvia, täytyisi siis olla ensin parempi kone ja sitten vielä kamera joten on aika mutkan takana se homma...
Minä en voinut muuta kuin nauraa Zimin kommentille, siis tarkoitan hyvässä mielessä kun se on ollut niin hauskasti kirjoitettu. Toivottavasti sinulla on jossain olemassa oma blogi, sana on hallussa erittäin hyvin!
Niin en minä ole kateellinen niille joilla on rahaa ja asiat hyvin, siis tottakai välillä siinä mielessä että haluaisin itsellänikin olevan mutta niin Wahlroos kuin kuka tahansa muukin rikas on ihan takuulla joutunut töitä tekemään varakkuutensa vuoksi, en ainakaan usko että suomessa on niitä kultalusikka suussa syntyneitä kovin paljoa jotka vain pötköttelemällä olisivat saaneet rahaa ja omaisuutta. Ja jokainen rikaskin on joutunut luopumaan takuulla sen eteen jostain, Wahlrooskin esimerkiksi aatteestaan. Eihän se raha sitä onnea tuo loppupelissä vaan kyllähän varakkailla ihmisilläkin on vastaavasti omat ongelmansa eli ei se varmasti aina helppoa ole sekään. Koetan siis pyrkiä siihen että en ole kateellinen vaan ajattelen heidän ansainneen sen mitä heillä on, kai sitä on köyhäkin ansainnut sen mitä on.
Tottakai köyhyys on omalla tavalla oma vika, ei sitä ole kiistäminen. Kun on pitkään ollut köyhänä niin sitä lannistuu eikä näe paljoa mahdollisuuksia missään. Vaikka en ole joutunut 4-vuotiaasta keräämään pulloja perheen elatukseen niin mielestäni se että synnyinkodissani on ollut jo köyhyyttä omalla tavallaan (me lapset olimme köyhiä, aikuiset eivät) on vaikuttanut myös siihen mitä tulevaisuus on antanut. Kuten kerroin aiemmin, sen jälkeen kun olen 15 täyttänyt en ole kotoa saanut minkäänlaista apua, ei rahallista, aineellista tai henkistä. Se lannistaa.
Olen "syntynyt" itsekkin uusavuttomaksi, kotona asuessa ei saanut vaikka olisi halunnutkin tehdä ruokaa, leipoa, siivota jne.. Ainoastaan vierestä katsomalla sai opetella asioita, kuten esimerkiksi sen ruskeankastikkeen teon. Vaikka monta vuotta katsoi vierestä kuinka se ruskeakastike tehdään niin olihan se aikamoinen juttu kun se sitten piti ensimmäisen kerran tehdä kokonaan itse. Tämä nyt vain esimerkkinä, tarkoitan siis sitä että siinä vaiheessa kun synnyinkodin ovi pamahti takana niin jouduin itse opettelemaan siivouksen, ruuanlaiton, kaupassakäynnin (en edes tiennyt mitä maksaa mikäkin), laskujen maksun, asioiden hoitamisen ja ihan kaikki.
Onneksi kaiken mahdollisen olen elämän aikana oppinut enemmän ja vähemmän kantapään kautta enkä anna siitä kiitosta kenellekkään muulle kuin itselleni, siitä saavutuksesta olen ylpeä sanoo siihen kuka tahansa mitä tahansa.
Se itsensä kehittäminen ja toteuttaminen on vaikeaa kun ei ole sitä rahaa. Niin se vain on. Onhan niitä ihmeitä nähty kun köyhä on ponnistanut paskasta rikkauksiin mutta kyllä se vaan niin todellisuudessa on ettei se jokaisen köyhän kohdalle osu, olisi vaan paljon rikkaita suomessa jos niin olisi. Minullakin on ideoita, unelmia ja toiveita paljon mutta toteuttaminen ei ole helppoa. Varsinkin kun on perhe, se vielä voisi olla mahdollista yksineläjällä kun ei ole vastuussa kuin itsessään että heittäytyisi mukaan johonkin juttuun mutta ei se ole niin yksinkertaista perheellisellä.
En tiedä onko se sitä tyhmyyttä vai onko se jotain muuta mutta on vaikeaa ajatella asioita tulevaisuuteen kovin tavoitteellisesti kun se olisi vain sitä mitä aiemminkin. Eli SITTEN KUN JOSKUS ON RAHAA, sitten teen sitä ja sitten teen tätä ja niin edelleen. Se on aina ollut ja tulee olemaan se SITTEN KUN JOSKUS ON RAHAA. Sitä on vuosikausia näin ajatellut ja tulee vielä ties kuinka kauan ajattelemaan niin kyllä siihen joskus turtuu.
Niin se nuoruuteni meni 10 vuoden suhteessa alkoholistin kanssa, sekin on sellaista elämää jossa tavoitteellisuus karisee kummasti jonnekkin. Sellaisesta suhteesta on vaikeaa päästä irti ja kun sen lopulta on saanut tehtyä, elämä on varsin rikkinäistä myös itsellä, ne vuodet veivät kaikki mehut mitä sai itsestään puristettua.
..Kun tietokonekkin päätti olla toimimatta monta päivää. Ajattelin jo joskohan tämäkin päätti sitten hajota, viimeinen linkkini mihinkään ulkomaailmaan tv:n lisäksi...
Ihme ja kumma, tänä aamuna kun koneen avasin niin se sitten alkoi taas toimimaan! Hyvä niin koska uuden koneen hankkiminen edes käytettynä olisi vallan mahdottomuus (ja olisihan se harmittanut kun on maksanut kuitenkin jo ne mun sikakalliit nettimaksutkin ja käyttöaikaa jäljellä...).
Minä kävin siis viime viikolla siellä kahdessa työhaastattelussa, toiseen en päässyt mutta toisesta saan kuulla tämän viikon loppupuolella. Saa nähdä, paikka vaikutti kyllä varsin lupaavalta ja siellä olisi todella kiva olla töissä mutta en uskalla vielä edes kuvitella mitään jos en sitten pääsekkään.
Minä oon kyllä tuota sukkien ja tumppujen ja pipojen ja huivien ja kaiken mahdollisen käsityön myyntiä miettinyt monta kertaa mutta se on erittäin vaikeaa kun en saa niitä valokuvia laitettua myytävistäni mitenkään eikä kovin moni halua ostaa mitään näkemättä. Nytkin minulla olisi tuolla valmiina ihania huiveja ja tumppuja mutta ainoastaan kuvailemalla niitä on vaikeaa myydä, tiedän että käsityön tekijöitä on monen tasoisia ja tietysti sitä haluaa ostaa laadúkasta ja kestävää.
Olen kyllä tehnyt kauan kaikkea ja ihan mielestäni hyvää jälkeä saan aikaiseksi, esimerkiksi viime syksynä tein miehelle sukat joihin tykästyi kovasti ja on pitänyt vain niitä jalassaan paitsi pesujen ajat ja käyttäminen jatkuu edelleen joten on vaan aika kestävät kun ei miehen käytössä ole saanut vuodessakaan puhki!
Juuri tein lauantaina lapsille taas sukkia, päivässä tulee valmiiksi kolmet parit sukkia koossa 35 ja jos on miesten sukat teossa niin 3 sukkaa eli puolitoista paria päivässä valmistuu. Ai niin ja yhdet noista lasten sukista tein sellaiset ihanat palmikkoneulesukat joihin malli omasta päästä ja tuli niin ihanat!
Niin joo, kerran koetin kirppiksellä myydä näitä tuotoksiani mutta ei niitä kukaan ostanut, taitaa täällä päin olla niin paljon sellaisia jotka osaavat tehdä itsekkin kun moni kävi kysymässä malleista ohjeita kun tekee itse. Olisi siis pitänyt myydä ennemmin ohjeita...
Että tuon kuvaamisongelman takia aika hankalaa on myydä mitään vaikka haluaisin kyllä. Sille en mahda yhtään mitään.
Mietin tuossa että onkohan jokaisella joskus tällainen vastaavanlainen elämäntilanne kuin meillä että on ihan rahaton? Minä en usko että tietenkään ihan kaikilla (tuskinpa Björn Wahlroos on esimerkiksi kerännyt tienvarrelta pulloja ja vienyt kauppaan että saa ruokaa..?) ja toisekseen se on varmaan aina vähän henkilökohtaista minkä kukakin laskee sellaiseksi tiukalla elämisen ajaksi. Eräs ihminen tuskaili eräällä keskustelupalstalla kun ei ole nelihenkiselle perheelle (äiti, isä, 1 ja 2v lapset) laskujen ja vuokran maksun jälkeen kuin 600 euroa VIIKOSSA käyttörahaa ja että eihän sillä saa kuin juuri ja juuri ruuat, pohti pitäisikö hakea ruoka-apua ja muuta apua. No jotain apua mielestäni tarvitsisivat kyllä.
Miten kukaan saa edes 2400 euroa kuussa menemään pelkkään ruokaan!!!! Varsinkin kun on noin pienet lapset? Jos olisi edes sata euroa viikossa käytettävänä ruokaan niin sillä jo saa minun mielestäni erittäin monipuolista ja terveellistä ruokaa kun ostaa oikein. Jos minulla olisi edes tuo 600 euroa KUUKAUDESSA joskus käytettävänä niin söisimme kuin kuninkaat.
Mutta tämän äidin mielestä heillä oli hätä, ja miten se sitten lasketaan, jos omasta mielestä on hätä ja tiukkaa niin onko sitä sitten oikeasti? Samalla lailla siitä varmaan tulee stressiä on syy sitten omissa kulutustottumuksissa ja pikkuisessa uusavuttomuudessa tai siinä että ei ole mitään ihan oikeasti.
Minulle on jäänyt mieleen eräs kerta kun vielä nuorempana asuin pääkaupunkiseudulla ja eräässä pankissa jonottaessani tiskille jotta saisin nostettua tililtä 15 markkaa kun ei automaatista voinut. Vieressä istui eräs nainen joka puhui ystävälleen. Hän kertoi hakevansa joka viikko kahdesta eri paikasta ruoka-avustuspakkauksen ja huijaavansa että kotona on 4 lasta niin saa sitten ison määrän kaikenlaista, kuulemma oikein jugurttiakin saa kun sanoo että on lapsia. Oikeasti lapsia ei ollut ja sanoi sitten syöttävänsä ne jugurtit lähinnä koiralleen kun ei itse niin perustanut niistä. Vieläkin pistää vihaksi kun ajattelen että se saattoi olla pois joltain joka ihan oikeasti olisi tarvinnut avustusta mutta hän ruokki koiraansa avustuksilla huijaamalla.
Tympäsee kun sain taas yhden esineen huutonetissä myytyä mutta se huutaja ilmoitti että maksaakin vasta kuun lopussa. Voi hemmetti! Nyt olisi tarvittu juuri rahaa, minun mielestä huutonetissä pitäisi kyllä huutaa jotain vaan silloin kun voi samantien maksaa kun ei olla varmaan ainoita jotka kerää sitä kautta niitä elintärkeitä pennosia elämiseen.
Minä en haluaisi ottaa mitään tavaroita tai kuivaruoka-aineitakaan keneltäkään lahjoituksena, tottakai niille olisi tarvetta mutta minulle tulisi vain sellainen olo että koetan tämän blogin kautta hyötyä jollain tavoin eikä se niin ole. En ole täällä kirjoittelemassa siksi että joku miljonääri sattuisi lukemaan ja päättäisi lahjoittaa meille rahaa ;) siis näin ihan pikkuisen kärjistettynä sanottuna.. Vaan ihan vain siksi että on mukava saada omia tuntemuksiaan purettua jonnekkin. Mutta jos joku haluaa sukat tai tumput tai mitä vaan ostaa niin voisin tietysti laittaa sähköpostiosoitteen josta niitä voi kysellä. Jos siis uskaltaa ostaa ihan näkemättä millaisia väkerryksiä teen :)
En varmaan ole mitenkään poikkeuksellinen ihminen kun olen kateellinen jostain asioista.
Olen kateellinen esimerkiksi siitä että joillain on sellaiset ihanat vanhemmat jotka auttavat ja kannustavat lastaan, oli lapsi sitten minkä ikäinen tahansa. Se on varmaan yksi syy siihen miksi ei ole niin paljon hätää jokapäiväisestä ruuasta kun on näitä vanhempia olemassa.
En tiedä onko kateellisuus ihan oikea sana, koska tunnen enemmänkin haikeutta ja olen iloinen kuitenkin niiden puolesta joilla tämä onni on. Olisi ihanaa kun voisi vanhemmilleen puhua surut, murheet ja iloiset asiat ja saisi kannustusta ja tukea. Jo muinoin opiskeluaikana oli kurjaa mennä opiskelupaikkakunnalle takaisin viikonloppuna kun äiti oli "lainannut" ne vähäisetkin rahat mitä oli ollut ja tiesi ettei seuraavalla viikolla olisi yhtään ruokaa. Muut tulivat valtavien kassien kanssa kotoaan jossa oli ruokaa pienelle armeijalle, äidit olivat pakanneet matkaan ja isät vielä sujauttaneet rahaa lähtiessä. Onneksi nämä ihanien vanhempien lapset olivat aina myös anteliaita ja halusivat yleensä antaa minullekkin omastaan. Oma mieli oli vain kurja kun tunsi itsensä kerjäläiseksi kun ei voinut koskaan antaa takaisin.
No siitä on nyt jo aikaa.
Vielä enemmän olen kateellinen (vai sanoisinko katkera) siitä että en ole koskaan voinut puhua mistään asioista vanhemmilleni eivätkä he ole koskaan arvostaneet mitään mitä olen tehnyt. Tunnen olevani vain suuri pettymys kaikessa vaikka se ei ole varmaan edes siitä kiinni. On vain niin että isä on jäänyt etäiseksi ja äitiäni ei kertakaikkiaan kiinnosta, hänellä on pyörinyt elämä oman navan ympärillä aina. Lisäksi äidilläni on eräs erittäin outo piirre mitä en ymmärrä, hänellä on kova halu miellyttää kaikkia sellaisia joilla on jotain yhteyksiä varakkaisiin ihmisiin. Joulut ja syntymäpäivät ovat hyvä esimerkki, meille ei yleensä koskaan edes laita mitään lahjoja mutta eräälle sukulaisemme perheelle ostaa aina lahjat jokaisiin kissanristiäisiin ja kalliimman mukaan, vain siksi koska tämä perhe on varsin varakas niin äiti haluaa olla väleissä heidän kanssaan "lahjomalla". Vaikeaa selittää mutta siis yksinkertaisesti niin että äitini ei koe tarvetta auttaa sellaisia joilla on tarvetta vaan ennemmin antaa sellaisille joilla jo on, ihan kuin hakeakseen jonkinlaista statusta. Ikävää tässä on se että äiti vielä kertoo mitä on näille rikkaille hankkinut ja saattaa sanoa samaan hengenvetoon ettei ole meille sitten mitään kun rahat menivät jo näihin muihin. Siitä ei tule kyllä ikinä muuta kuin paha mieli.
Sellaiset ihmiset joilla on ihanat, auttavat ja kannustavat vanhemmat saavat kyllä olla todella onnellisia.
Joulusta ja joululahjoista puheen ollen, siihenkään ei ole enää kovin kauan. Toivomuksena olisi että tänä vuonnakin olisi rahaa ostaa joulukinkku, viime jouluna meillä ei ostettu muuta jouluruokaa kuin kinkku ja 3 pussia ruisleipää mutta se oli juuri ihanaa, kaikki saivat syödä possua niin paljon kuin jaksoi eikä mitään muuta olisi kaivannutkaan. Lahjoja meillä ei ollut muuta kuin lapsille kummallekkin kolme pakettia, kirpputorilta löytyi ihan hyvät lahjat. Ajattelimme että lapset pahoittavat mielensä näistä köyhistä paketeista kun kaverit saavat varmasti kaikkea hienoa mutta ei ollut onneksi niin. Tuossa jokunen viikko sitten kun tuli joulusta puhe poika sanoi että viime joulu oli hänestä kyllä paras ikinä kun sai syödä paljon kinkkua ja saivat vielä hienoja lahjojakin. Sydäntä lämmitti.
Onneksi molemmat ovat tänä vuonna toivoneet sellaisia lahjoja jotka voin tehdä itse, olenkin jo vähän aloittanut ja joihinkin täytyisi saada vielä jostain materiaalia hankittua. Nyt on ollut hyvää aikaa päivisin tehdä kun ovat koulussa.
Minä haluaisin antaa miehellekkin jotain lahjaksi tänä vuonna, haaveena olisi tehdä villapaita mutta ei minulla mahda olla niin paljon rahaa että voisin ostaa lankaa siihen kun noissa omissa varastoissa ei ole niin paljoa samoja tai edes samankaltaisia että riittäisivät paitaan asti. Täytyy koettaa kikkailla jotenkin.
Minä oon niin onnellinen kun on tämä kone ja se ainakin toimii. Olisi kamalaa olla täällä ihmettelemässä ilman tietokonetta, täältä kun löytää ihan kaikki ja voi vaikka turista jossain keskustelupalstalla toisten kanssa tasavertaisena. Varmaan jo pää sekoaisi muuten.
.. Minä en edes jaksa millään tavoin kommentoida kommentteja joissa oletetaan tämän koko kirjoitukseni olevan päästä keksittyä. Saavat nämä epäilijät ihan vaan minun puolestani asua niissä pilvilinnoissaan ja katsella maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi. Jos elämä on onnellisempaa kun ei ymmärrä sitä että jollekkin jää aina ne piikit kun itse tanssii ruusuilla niin on parasta kun ei sitten lue tätä koko blogia.
Jotenkin tuntuu olevan käsityksenä se että aina jostain taholta tippuu rahaa jos joku toinen pistää hanat kiinni mutta kun ei se vaan niin ole. Olen aiemmin jo kertonut että on olemassa niitä ns. olemattomia tuloja joita meillä ainakin lasketaan ja sen vuoksi jää sitten rahatta. Se on ihan sama asia kun jos esimerkiksi opiskelija hakee sosiaalitukea, hänen tuloikseen lasketaan oletetusti opintolaina vaikka sellaista ei olisi ottanutkaan. Minulla oli esimerkiksi silloin kun olin vielä nuori ja opiskelija mutta alaikäinen tilanne se, että en saanut sosiaalitukea elämiseen koska laskivat tulot sen mukaan mitä vanhemmat tienasivat. Koska isäpuolellani oli todella suuret tulot olettivat että niistä riittää minullekkin vaikka todellisuudessa en saanut kotoa penniäkään sen jälkeen kun olin 15 täyttänyt ja kotoa pois muuttanut. Mutta ei auttanut valitus, oletus on että alaikäisen elättää vanhemmat (tämä oli siis kylläkin jo vuosia sitten, en tiedä onko tilanne vielä opiskelijoiden kohdalla sama?). Siis OLETUS.
Olemme siis oletuksella eläviä, uskokoon ken haluaa, se on minulle aivan sama. Löytyy varmaan aiheeltaan hauskempiakin blogeja luettavaksi, sellaisia jossa ollaan vain todella onnellisia ja kaikki on niin hirveän kamalan ihanaa. Tai voi alkaa kirjoittamaan omaa blogia siitä omasta Ihanan Täydellisestä Elämästä jossa kaikki menee aina niinkuin suunnittelee ja voi kertoa kuinka uskomattoman täydellisen tehokas sitä osaa olla joka sekunti sekä myös Äärimmäisen Fiksu ja nokkela ihan joka asiassa. Tervemenoa.
En ole ennättänyt paljon koneella istumaan, perjantaina kävi diakonissa mikä oli minulle kaikin puolin oikein positiivinen yllätys. Hän tuli ihanan, ison laatikon kanssa jossa oli ruokaa, jauhoja, hiutaleita, näkkileipää, makaronia, riisiä, maitojauhetta.. Kkaikkea todella tarpeellista kuivatavaraa SEKÄ 25 euron lahjakortti kauppaan ja 30 euron lahjakortti seurakunnan kirpputorille! Sillä kaupan lahjakortilla saa ostettua sitten muuta, jauhelihaa, perunoita jne...ja kirppislahjakortilla varmasti löytyy lapsille jotain vaatetta.
Ihanaa! Uskomattoman iso kasa kaikenlaista ruokaa, noilla pärjää todella kauan! Lisäksi hän oli muutenkin todella ihana ihminen, ei ollenkaan puhunut uskonasioita jota vähän pelkäsin vaan juteltiin todella pitkään ihan kaikkea mahdollista mitä mieleen juolahti. Oli kiva jutella pitkästä aikaa jonkun muunkin kanssa kuin mieheni ihan kasvotusten, tuli vallan normaali olo. Ei ollenkaan sellainen että hän olisi tuomassa jotain hätäapua meille vaan hän oli niin ihanan välitön ihminen että oli kuin olisi kenen tahansa ystävän kanssa jutellut.
Illalla rakas mieskin tuli kotiin, olikin jo niin kamalan ikävä että ihan itketti. Ja hyviä uutisia oli se,että mies saa kuljettua ainakin tämän vuoden loppuun saakka työkaverin kyydissä eli minulla on AUTO! Todella hieno juttu, nyt ei ole ainakaan sitä ongelmaa millä kulkisi mihinkään.
Viikonlopun aikana ei sitten oikein tehty mitään muuta kuin nysvättiin ikävää pois, se sunnuntai tulee aina liian nopeasti, ei ehdi näkemään kuin yhden kokonaisen päivän mikä on ihan liian vähän. Sunnuntai-iltana sitten ajoin miehen kaupunkiin josta työkaveri nappasi kyytiin ja minä sain körötellä kotiin ihan rauhassa katsastetulla, verot maksetulla ja vakuutetulla vekottimella...:)
No kun nyt kun menee näin lujaa että on ruokaa kaapissa, auto pihassa ja vielä parikymppiä rahaakin niin eihän se putki siihen loppunut vaan tänään bongasin erään todella kiinnostavan työpaikan mol:in sivulta, laitoin sinne sähköpostia ja jo tunnin päästä soittivat ja nyt olisi keskiviikkona sinne haastattelu. Eli minulla on KAKSI työpaikkahaastattelua tällä viikolla! Mahtavaa...!!!!! Tuntee olonsa jo liian hyväksi niin että on jo melkein huono omatunto...
Minä muuten tunnustan että kyllä, minä valkkaan minne avoimeen työpaikkaan lähetän hakemuksen. Nyt olen sitten varmaan vielä idiootimpi, kädet ristissä istuva vetelys?
Ensinnäkin, olen joskus ihan nuorena erehtynyt menemään lehtimyyntifirmaan töihin. Puhuivat minut pyörryksiin kuin jehovan todistajat, haastattelun ja sopimuksen allekirjoituksen jälkeen sitä oli kuin transsissa ja mielessä pyöri ne tuhannet ja tuhannet markat jotka tienaisi. Karu totuus oli se, että se palkka joka ilmoitettiin provikoista kertyvän oli oikeasti se rahasumma jonka firman häikäilemättömin hemmo tienasi. Ja tienasi siksi koska myi lehtitilauksen niin että pyysi asiakasta tilaamaan YHDEN lehden hintaan se ja se, mutta jätti kertomatta että se yksi lehti on vuoden kestotilauksen ensimmäinen ja kaikista tulee lasku kerralla. Tietysti moni tilasi kun luuli saavansa vain yhden kappaleen kyseistä lehteä jollain muutamalla markalla ja sitten jonkin kaupanpäällisen, oliko se silloin joku kello, siihen samaan... Kukapa ei tarjoukseen tarttuisi kun valehdellaan suoraan? No minä olin firmassa kolme viikkoa ja tienasin 23 markkaa ja videokasetin olemalla liian rehellinen. Hip Hurraa. Sillä maksoi jo melkein yhden päivän bussimatkan. Niin ja sen kolmen viikon aikana tästä firmasta lähti parikymmentä työntekijää, suunnilleen saman verran tuli takaisin eli kierto oli aikamoista.
Näitä lehti-, kirja-, mainos-, nettisivu- ja mitälienee humpuukimyyjien paikkojahan on ihan pilvin pimein työvoimatoimiston listoilla vääristämässä todellisten avoinna olevien työpaikkojen määrää. Minun mielestäni nämä provikkapalkkaiset työt jossa huijataan yhtä paljon niin asiakasta kuin työntekijääkin pitäisi kategorisoida ihan jonnekkin muualle kuin todellisiin työpaikkoihin. Koska eiväthän ne niitä ole, tietäähän sen jo siitä että jossain on jotain mätää jos näitä paikkoja joissa etsitään "supertyyppiä huipputiimiimme ansaitsemaan uskomattomia tuloja" ja bonuksena vapaa kuntosalin, kylpylän tai joogatuntien käyttöoikeus on koko ajan auki satoja. Jos homma on todella niin huippua ja edut varsin messevät, miksi hemmetissä niillä ei ole työntekijöitä? Ja kun nämä paikat koetetaan vielä naamioida nykyään eri nimillä, ei ole enää lehtimyyjän tai mainosmyyjän paikkoja auki vaan ne ovat asiakasedustajan, promootiohenkilön tai B2B-myyjän paikkoja.
Ja vielä, jos joku on ihan OIKEASTI niin hemmetin lahjakas myyjä että tienaisi näissä paikoissa todella hyvin rehellisesti ja huijaamatta, ei varmaan enää tarvitsisi olla jossain hikisessä kopissa myymässä lehtiä puhelimella vaan voi hakeutua johonkin hieman tasokkaampaan paikkaan töihin???????
Toinen mitä en voi valitettavasti tehdä on fyysisesti raskas siivoustyö, sitä tekisin niin mielelläni ja olen tehnytkin mutta kumpikin nilkkani on leikattu nivelsiteiden vuoksi ja ne eivät koskaan ole leikkauksen jälkeen olleet niin hyvässä jamassa että pystyisin tekemään siivouksen kaltaista työtä. Olen siis siivonnut kyllä työkseni ja pidän siitä hommasta paljon mutta alun perin nilkat alkoivat reistailemaan tässä työssä ja kun leikkauksen jälkeen koetin jatkaa ei siitä tullut enää mitään. Siivoustyö on itse asiassa ihan jotain muuta kuin "paskahommaa", mielestäni sitä pitäisi todella arvostaa korkeammalle. Mutta tiedän että jokainen tällä alalla pidempään ollut osaa arvostaa itse oman työnsä jälkeä mikä on tärkeintä, vaikka sitä ei kovin moni muu arvostakkaan vaan pitää vain itsestään selvyytenä.
Nämä ovat siis sellaisia töitä jotka karsin pois työnhaustani, ensimmäisenä mainitsemani ei kyllä harmita yhtään mutta se, etten voi siivoustyötä ottaa harmittaa todella paljon koska niitä paikkoja olisi niin paljon ja hommakin olisi mieluista.
Nyt sitten istutaan suu auki kädet ristissä toljottamassa tyhjään ja odottamassa loppuviikkoa ja työpaikkahaastatteluita, mitäpä sitä muutakaan täällä korvessa tekisi...
Niiden asuntolinkkien kopioiminen ei onnistu minulta kun tämä kone on niin vanha ettei tämä kopioi vain muutamaa riviä vaan ottaa samalla kertaa aina kaikki mitä sivulla lukee.. Siksipä ei vaan aina onnistu kaikki tällainen. Käyn ostamassa uuden koneen ihan heti.
Onko meillä oikeasti kallis vuokra? Siis todella? Minä varmaan olen liikaa tottunut helsingin seudun vuokrahintoihin kun jotenkin vertaan aina sinne. Tuttavaperheellä sielä omakotitalo vuokralla ja vuokraa maksavat 1200 euroa kuukaudessa vaikka talo on ihan syrjässä ja on varsin kamalassa kunnossa mielestäni, koko sisustus on jostain 60-70 luvulta eikä mitään remontteja ole koskaan tehty...
Minä kun jotenkin olen ajatellut koko ajan että me asutaan todella edullisessa kodissa. Täytyy muistaa se ettei meillä ole siis mitään vesimaksua, nehän peritään yleensä per henkilö ja sähkölasku on todella pieni kun lämmitykseen ei mene sähköä.
Jos kuitenkin ihan realistisesti ajattelee niin taidetaan aika minimineliöissä asua ja jos kerrostalojen vuokrahintoja katselee niin että olisi ainakin samat neliöt niin onko niitä todella halpoja sitten paljonkin? Kun en minä onnistu löytämään. Ja niin että vesimaksut ja mahdolliset lämmityssähköt on siinä laskussa mukana.
Minä sanoinkin että ihan sama missä päin Suomea sitä asuisi mutta sen verranhan siinä täytyy olla tolkkua että muuttaisi jonnekkin sellaiseen paikkaan minkä lähimaillakaan ei ole mitään paikkoja missä voisi työskennellä. Siis kun onhan todella paljon sellaisia pieniä, kuolevia paikkakuntia joissa jaetaan asuntoja puoli-ilman vain siksi kun niihin ei kukaan halua koska töitä ei ole yhtään missään. Eihän minulla niitä töitä ole nytkään mutta täytyyhän se ajatella kuitenkin niin että täällä seudulla missä asun on kuitenkin suht hyvät työmarkkinat.
Mitähän minä tätäkin veivaan kun on toisaalta varsin turha aihe tällä hetkellä kun se muutto ei todella ole mahdollinen.
Täytynee vähän vielä järjestellä paikkoja, se diakonissa tulee huomenna tänne. Ihanaa jo siksi että saa edes kerrankin vieraita! Kahvia ei ole kyllä tarjota...
Niin minä en ainakaan noista anonyymin "linkityksistä" saanut selkoa, kävin itte katsomassa tuolla oikotien sivulla noita asuntoja enkä löytänyt mitään parin sadan euron kämppää jossa neliöitä yli 40. Saapi linkittää silleen oikeasti, jos vaikka sitten löytyy.
Täällä on tosiaan "koulubussi", se on sellanen pakettiautobussi vai miksiköhän sitä sanotaan eli taitaa olla istumapaikkoja kymmenelle tai jotain sellaista. Se kiertää ihan oppilaiden koulussaoloaikojen mukaan pitkin pikkuteitä, ei millään kelloaikataululla vaan sen mukaan milloin missäkin tarvitsee. Saattaa siis ajaa joka päivä eri reittiä ja eri aikaan. Semmoisen koulubussin kyydissä ei paljon liikuta minnekkään.
Ja siis onhan meillä auto, se auto on vain nyt miehellä työreissussa mukana. Ei kai täällä nyt sentään ihan kokonaan ilman autoa pärjäisi! Silloin kun olin töissä itse tuosta meidän kaupungista kulki samaan paikkaan toinen mies töihin myös, joten se auto oli silloin minulla. Vein vain miehen sunnuntaina kaupunkiin ja hain perjantaina tai sitten sattui yksiin työvuorojeni kanssa. Tällä hetkellä se mies ei kulje enää siellä töissä ja siksipä minun miehelläni on auto ja minulla ei ole. Tilanne voi kyllä jossain vaiheessa taas muuttua jos sattuu olemaan sopivasti kimppakyytiä samaan suuntaan, silloin auto jää minulle. Olikohan nyt rautalangasta väännetty?
Se olisi varmaan todella vittumaista olla niin kyyninen että! Kun tällaista kirjoittelee ei tule mieleen ihan heti että koko juttu pitää aloittaa siitä kun ensimmäistä kertaa vedin henkeä syntymisen jälkeen, ettei vaan jää mitään epäselväksi!
Meillä on kuitenkin jonkinlainen moraali vaikka kuinka pohjasakkaan joku haluaa luokitella, ja se moraali sanoo että jos jotain velkaa on mistä sitten tahansa niin se pyritään maksamaan viimeiseen hengenvetoon saakka eikä siksi heittäydytä kestosossuilijoiksi ettei tarvitsisi omista asioistaan huolehtia. Sitä sakkia on käsittääkseni ihan riittävästi tässä maassa. Hätätilanteessa se apu on hyväksyttävää mutta ei silloin jos tarkoituksella eletään sossun eli valtion rahoilla vuosikaudet. Kun tässä nyt jokunen vuosi jaksetaan jollain lailla pyöriä, asiat muuttuvat ihan toisenlaisiksi kun on velka poissa. Sitten jää palkat ihan kokonaan käyttöön ja voidaan elää ihan kuin kuka tahansa normaali perhe.
Olisi velan maksua voinut pitkittää tietysti kymmeniin vuosiin mutta onko se järkevää? Se tarkoittaisi vain sitä että elettäisiin vuosikausia jollain tasolla kituuttaen mutta nyt tiedetään että tämä on kuitenkin vain jokunen vuosi. Se auttaa kummasti jaksamaan.
Tämä on kuitenkin ollut laskuista poissa että minä olen työttömänä ilman minkäänlaista työttömyyspäivärahaa. Jos olisi edes se normaali työttömyyspäiväraha niin ei olisi varsinaista hätää. Oletuksena kuitenkin se että mahdollisimman pian löytäisin työtä.
Oltaisiinko me jotenkin oikeutetumpia olemaan persaukisia jos asuttaisiin jossain kunnan vuokrakaksiossa? Haettaisiin sossusta jokapäiväinen leipämme hamaan tulevaisuuteen saakka ja välteltäisiin työntekoa niin paljon kuin mahdollista? Olisi vallan eri asia jos asuttaisiin omassa, maksetussa talossa, senhän voisi aina myydä ja elää niillä rahoilla sitten. Mutta kun me asutaan V-U-O-K-R-A-L-L-A! Ja edelleenkin, ei kellään tuosta vain ole mahdollisuutta rahallisesti muuttaa kun on meidän tilanteessamme. Nyt ei ole varaa muuttaa vaikka saataisiin ilmainen asunto, se muuttaminenkin kun jo itsessään maksaa rahaa!
Minä en oo täällä käsi ojossa pyytelemässä leipärahaa, kunhan haluan purkaa johnkin tämän hetkisiä tuntemuksia.
Se miehen työpaikkajuttu selvisi ja työnantaja oli kyllä kiitollinen kielikellolle. Miehen työpaikan kaltaisessa paikassa ei ole varaa juopotella edes sillä ns. vapaa-aikana koska silloinkin käytännössä päivystetään ja pitää olla kykenevä menemään heti työhön jos kutsutaan 24h vrk. Vapaalla ollaan viikonloppuna ja silloin saa jokainen niin haluava vetää perseet olalle jos niin haluaa.
En minä tai mies olla mitenkään tiukkapipoja alkoholin suhteen, ollaan kyllä itsekin joskus saunakaljat juotu. Periaate on ihan meidän välinen ja vain siksi että edellisissä elämissämme on ikäviä kokemuksia alkoholisteista eikä siksi itse haluta juoda. Sei ei vaan jotenkin sovi meille kun ei käydä esimerkiksi ravintoloissa niin tuntuu turhalta juoda kotona kahdestaan. On sitten vain jäänyt ihan kokonaan. Ei ole siis tarkoitus tuomita niitä jotka käyttävät alkoholia, mielestäni juominen on kyllä ihan sopiva seurustelumuoto jos se toteutetaan oikein.
En jotenkin vain osaa ajatella että olisi kovin fiksua kuitenkaan muuttaa kerrostaloon vuokralle 35-40 neliön asuntoon, oli se vuokra sitten kuinka pieni tahansa? Meitä on kuitenkin neljä, eivätkä lapset ole enää ihan mitään naperoisia. Poika lähestyy kovaa vauhtia murkkuikää tyttö siinä vanavedessä ja jos meillä olisi 40 neliötä asuttavana täytyisi varmaan hankkia kaksi kerrossänkyä että mahduttaisiin..?
Voi olla että meidän kokoisia ja ikäisiä perheitä asuu noinkin pienissä kodeissa, en tiedä kun en ole sellaiseen törmännyt, mutta on se vaan jo aika ahdasta. Kuitenkin tässä meillä pieniä neliöitä korvaa se, että ollaan paljon ulkona, ainoastaan kovimmat pakkaset, myrskyt ja muut tuiverrukset istutaan neljän seinän sisällä kuin sillit suolassa.
Kai me ollaan sitten ihan tyhmiä ja idiootteja. Mutta se täytyy sanoa että vaikka asutaan todella syrjässä, tässä on useampi vähän isompi kaupunki aika lähellä, ei vain tuo meidän oma kaupunkimme, joten työpaikkoja on mahdollista hakea monestakin suunnasta. Onhan se vähän järjetöntä muuttaa esimerkiksi jonnekkin ruotsinkieliselle alueelle halpaan asuntoon koska silloin minun työnsaantimahdollisuuteni ovat ainakin puhdas nolla. Ruotsinkieli ei suju ja yleensä sellaisissa paikoissa se on vaatimuksena työssä että täytyisi osata ainakin hiukan ruotsia.
No se asunto-asia ei nyt kuitenkaan ole ihan tämänhetkinen asia, koska rahattomana on tosiaan huono muuttaa kuten sanoin.
Hyviä uutisia: Sain tänään puhelinsoiton eräästä paikasta jonne olen hakenut töihin, haastattelu olisi ensi viikolla. JA, siellä ei haittaisi vaikka minä olen vähän autovajaa kun yrityksen kautta tulisi auto jolla saisin ajaa myös työmatkat!
Nyt jännätään, olisihan se jo vallan täydellistä kun ei tarvitsisi pohtia tuota autoasiaa. Ensi viikolla viisaampi sen suhteen.
Loppujen lopuksi en ole aivan hirvittävän kauan ollut ilman työtä mutta se vain tuntuu jo vallan ikuisuudelta kun ei ole ollut mahdollista laittaa sukanvarteen mitään ja ollaan siksi niin ääritiukoilla. Silloinkin kun olen töissä meillä on kuukausitulot siinä nippa nappa plussalla eli kun pihisti ollaan on joka päivä ruokaa ja saadaan laskut maksettua ajallaan.
Sitähän tuolla jo tuskailin että nykyään ei oteta töihin sillä lailla että saa aloittaa hommat seuraavana päivänä vaan yritykset tuntuvat etsivän tekijöitä hyvin pitkälle ennakoiden, joidenkin avoimien paikkojen työt saattavat alkaa vasta esim. 1-3kk:n kuluttua. Eli väkisinhän siinä tulee odotusaikaa.
Se on totta ja olen siitä jopa ylpeä että meillä ei onneksi ole rakkaus kuollut täällä perällä vaikka vaikeaa onkin. Ei tässä auta hermojen kiristely ja pahalla päällä oleminen, enemmänkin se tekee hallaa jos vielä siitäkin joutuisi stressaamaan kun riideltäisiin koko ajan. Jotain hyötyä tästä kotona olosta on, minulla on ollut kerrankin aikaa sitten lasten syntymän viettää heidän kanssaan kunnolla aikaa, ehdin tehdä kotitöitä päivällä kun ovat koulussa ja illat voidaan sitten olla yhdessä ihan rauhassa. Viikonloppuisin kun mies tulee kotiin me nyhjätään sohvannurkassa käsi kädessä kuin teinit, sitä on niin ikävä aina kun hän on viikot poissa. Me ei olla kyllä koskaan riidelty raha-asioista joskaan ei kyllä oikein mistään muustakaan ja kauan on oltu yhdessä!
Mies sanookin että tässä vaiheessa meidän kuuluisi olla jo varsin vittuuntuneita toisiimme, siis jos noin yleistettyinä ajatellaan pitempään yhdessä olleita aviopareja. Mutta kun ei, ei voida edes mennä eri aikaan nukkumaan ja joka kerta mulla tulee itku kun mies sunnuntai-iltana lähtee vaikka kuinka päättäisin että nyt en enää pillitä. Mutta kun on ikävä.
Ollaan myös pohdittu sitä että jos joku näkisi kuinka aikuiset ihmiset nyhjää keskenään ja hokee noin 30 kertaa päivässä rakastan sua, pitäisivät meitä kahjoina( Eli totta se on, vähän tyhmiä ja muuten vain pimeitä me ollaan, tunnustan). Mutta se on meidän tapamme rakastaa toista ja kerran kumpikin ollaan samanlaisia nysvääjiä ei kai se ole kovin vaarallista...
Minulla on myös ollut sellainen onni matkassa että mies rakastaa lapsia kuin omiaan. Lapset olivat todella pieniä kun mies astui kuvioihin mukaan (mutta ei, en ole pettänyt edellistä miestäni nykyisen kanssa vaan olin jo eronnut hänestä kun tapasimme) joten ollaan oltu kokonainen perhe niin kauan kuin lapset muistavat.
Että ei meillä se tärkein asia ole huonosti ollenkaan.
Minä oon saanut nyt vatsani kuntoon enkä enää jännitä miehen puolesta. Eihän sille nyt tietenkään voi tulla mitään ongelmia siitä että käräyttää pullopellejä. Niin minä ainakin vakaasti haluan uskoa. Leena sinä oot ihana, heti tulee aina parempi olo kun lukee sinun kommenttisi :)
Nyt voi siis hengittää vähän rauhallisemmin ja huokaista syvään, ei enää hermostuta.
Niin se makkarakastike oli muuten tosiaan taivaallisen hyvää! Siis mitä herkkua! Minä oon ihan pienestä pitäen tykännyt tästä "rahvaan ruuasta", kuten äitini sitä nimittää, ainoastaan siitä syystä että on itse ammatiltaan ala carte-kokki. Ei meillä suinkaan ole makkarakastiketta koskaan väheksitty, päin vastoin. Mamma teki töissä herrojen herkut mutta kotona ollaan aina syöty tuppipottuja eri kastikevariaatioilla, eikä sen parempaa ruokaa olekkaan.
Joskus, lasten ollessa todella pieniä erehdyin ostamaan kaupasta sellaista valmista ruskeaakastiketta, siis sitä mitä myydään jauheena ja jonka pitäisi olla veteen sekoitettuna ehtaa tavaraa. Ei ole kyllä koskaan aitoa soossia nähnytkään, aivan onnettoman surkeaa litkua johon saattoi vielä kiireellä tehdessä jäädä kammottavia jauheklimppejä joukkoon. Eikä sen tekemiseen kyllä mene yhtään sen vähemmän aikaa mitä oikeankaan soossin, ainakaan siihen makuun suhteutettuna.
Opetetaankohan koulussa vielä ruskean kastikkeen ja maitokastikkeen tekoa ollenkaan vai ainoastaan jotain wokkikokkeleita ja nuudelipatoja? Muistaakseni ei kyllä silloinkaan opetettu kun minä olin koulussa vaan ihan on mammalta opit tulleet. Pitäisi kyllä olla pakollinen oppimäärä tai ainakin jokaisen äidin velvollisuus on opettaa jälkikasvulleen tämän halpaakin halvemman perusruuan teko.
Missä on niin halpoja asuntoja että parilla sadalla kuussa saa asua? Saa kertoa tänne heti, valmis muuttamaan sellaiseen samantien kun saadaan vähän rahatilannetta haltuun!!!!! Ja halvempaan nyt aina on mahdollista muuttaa, kalliimpi on jo ongelmallisempi. Ihan sama missä päin suomea, töitähän minä voin aina etsiä mistä vaan ja miehen reissutyön vuoksi ei ole paikkakunnalla väliä. Ollaan muuten aina maksettu vuokra ajallaan, siitä ei sovi lipsua koska asunto täytyy aina olla. Olisi se jo kamalaa jos sekin pelko olisi että asuntonsa menettäisi. Minä n vaan usko että noita halpoja koteja on kovin paljon missään sellaisia joissa voi asua ympäri vuoden, ovatkohan kesämökeiksi tarkoitettuja? Tämä meidän koti on kuitenkin lämmin talvellakin eikä nurkista vedä kunhan vain viitsii lämmittää, enkä lasten takia halua mihinkään sellaiseen muuttaa missä tarvitsee toppatakki päällä hakata jäätä vesiämpärin päältä pois talvella...
Äidistä vielä, mainitsinkin että äitini sairastaa. Hän ei ole vielä mitenkään iäkäs, nuorena on minut saanut mutta sairastelee sen sataa sorttia koko ajan. Luulenpa kyllä että osa sairauksista on vallan mielikuvitusta, äiti on vain niin tyytyväinen siihen kun kaikki passataan että ei uskalla oikein enää ryhtyä terveeksi. Aamulla käy kodinhoitaja tekemässä aamupuuron mutta sitten saattaakin seuraavaksi ryhtyä puuhaamaan voileipäkakkujen tekoa jonkun kekkereille ennenkuin tulee kunnasta seuraava ihminen pesemään pyykkiä ja vaihtamaan lakanoita...
No, minä siis kerroinkin että rakastan tehdä käsitöitä. Onneksi on joskus kauan sitten tullut haalittua kunnon varasto kankaita ja lankoja, ostelen myös silloin tällöin kun mahdollista kirpputoreilta sellaisia vaatteita joista ei sellaisinaan ole käyttöä ja puran langat, pesen ne ja kudon uuteen elämään. Pääasiassa teen lapsille pipoja, lapasia ja sukkia,paitoja ja housuja niitä ei ole ikinä liikaa. Äiti sitten soitti tänään ja kysyi kuulumisia, kerroin sitten kutomisistani. Unohdin vain että äidin kysymys on retorinen ja mitä kuuluu tarkoittaa sitä että minun kuuluisi vastata että ei mitään, mitäs sinne, jotta hän pääsee kertomaan päivän polttavat vaivansa. Erehdys siis, suuri sellainen. Äiti sitten varsin näreissään sanoi että on se kumma kun minun kanssani ei voi puhua muusta kuin mitä olen kutonut,. ei häntä kiinnosta sellaiset turhanpäiväiset asiat, ihan kuin ei olisi tärkeämpääkin. Ja oli kuulemma flunssaa jo pidellyt parisen viikkoa.
Anteeksi äiti. Minulla nyt ei vain ole paljon muuta tällä hetkellä elämässä työpaikan etsinnän ja rahan pihistelyn lisäksi kuin käsitöiden tekeminen. Kaiken sen ajan mitä en käytä netissä, ruuan laitossa, siivoamisessa tai lämmittämisessä käytän oikeastaan sohvan nurkassa kutoen tai ompelukoneen kanssa häärätessä. Se nyt on vain minulle todella tärkeää, siinäkin saan yhdistettyä kaksi mielestäni järkevää asiaa, lasten vaatettamisen ja oman mielenterveyden hoitamisen. Olen vielä jopa ylpeä siitä että osaan tehdä jotain käsilläni, en ole siinä asiassa ainakaan ihan tumpelo. Ei olla valitettavasti kukaan sairasteltu viime aikoina, oikeastaan ei sairastella koskaan joten siitä en saa mitenkään viriteltyä keskustelunaihetta.
Minulle tuli vaan niin kurja olo siitä kun äitini mielestä teen vain turhanpäiväisiä, muistin kyllä mennä saman tien puhelun jälkeen ihastelemaan tyttären piirustuksia ja kehumaan kuinka upeita ja kauniita ne ovat.
Minä en varmaan ole mitenkään poikkeuksellinen äiti kun olen niin ylpeä lapsistani. Kummatkin ovat varsin taitavia piirtämään, osaavat toimia varsin fiksusti ja ovat onneksi perineet sitä niin monesti nykyajan lapsilla hukassa olevaa maalaisjärkeä. Välillä tuntuu pahalta kun tämä köyhistely kasvattaa väkisinkin vähän liikaa. Mutta koetan olla rehellinen lapsillekkin ja kerron miksi ja milloin ei ole rahaa jotta ymmärtäisivät paremmin miksi heillä ei ole kaikkia niitä hienoja juttuja mitä kavereilla on. Ja he ymmärtävät, oikein hyvin. Yritän välttää sitä että he kokisivat tilanteen stressaavaksi vaan me koetetaan yhdessä keksiä kaikkia kivoja konsteja säästää, se tuntuu olevan heistä vain hauskaa kun lasketaan yhdessä mikä tulee halvimmaksi, miten on järkevää hankkia mitäkin ja kuinka paljon säästetään jos vaikka ostetaan jotain käytettynä eikä uutena. Se on jo eräänlainen leikki.
En tiedä teenkö tässä oikein, mutta mielestäni se on parempi tapa kuin vain olla kertomatta että rahaa ei ole. Silloin heidän olisi varmasti vaikeampaa ymmärtää miksi ei osteta koskaan mitään, pitäisivät vaan piheinä..
Väärin tai ei, tänäänkin tulivat juoksujalkaa koulubussilta kun tiesivät että olen käynyt kaupassa jos ollaan saatu rahaa. Sitten syötiin ennen makkarasoosia "alkupaloiksi" ruisleivät, poika sanoi että ei ole koskaan ruisleipä maistunut niin ihanalta. Vaatimattomuus kaunistaa, sanotaan.
Maalla asumisen etuna on onneksi se, ettei täällä brassailla koulussa kalliilla merkkivaatteilla. On paljon esimerkiksi maanviljelijöiden lapsia joiden vanhemmilla on järki päässä, täällä ei törmäile miss sixtyihin koulun käytävillä. Poika sai tuossa vuosi sitten eräältä tuttavaperheeltä helsingistä ison kasan merkkivaatteita jotka olivat olleet heidän pojallaan, hädin tuskin kerran-pari pidettyjä mic macin farkkuja ja kanin paitoja. Olivat jääneet käyttämättä kun oli muotituulet puhallelleet jo ihan toisaalle. Koulukaverit olivat olleet ihan äimänä niistä, olivat jotkut jopa halunneet kokeilla päälleen kun tuollaisia ihmetyksiä ilmaantui. Niistä vaatteista on vieläkin suuri osa käytössä ja kovin ovat mieluisia.
Kai se on varmaan vähän paikkakunnasta kuitenkin kiinni, ei varmaan ihan joka paikkakunnalla ole näin ihanteellinen asema olla köyhänä perheenä lasten kannalta. Mutta voi kauhistus jos vaikka Helsinkiin.. Siellä ei varmaan auttaisi olla koulussa köyhän vaatteissa. Niin ainakin luulen.
Tänään sain rahan tilille siitä tavarasta ja totta kai samantien kauppaan! Tänään syötiinkin perunoita ja makkarakastiketta ja RUISLEIPÄÄ!
Ihanaa...!
Ei ole ollenkaan niin kurja olo kun on maha täynnä.
Tai on, mutta eri syystä. Ei oikeastaan kurja, mutta huolestunut.
Mies soitteli töistä, hänhän on siis tuolla työmaalla aina viikot, tulee vain viikonlopuiksi kotiin...
Eli ajatellaan seuraava tilanne: On kolme työntekijää, 1 absolutisti ja 2 sellaista joille maistuu viina. 2 viinaanmenevää kuskauttaa absolutistia töiden jälkeen kapakkaan ja takaisin. Absolutistilla menee hermot, ja erään kerran kun on joutunut vielä odottamaan kapakan pihassa että nämä viinaanmenevät saavat juotua viinaksensa, menettää hermonsa ja soittaa pomolle että ei ole tullut työmaalle kenenkään juoppokuskiksi vaan ehdottomasti tekemään vain töitä. Absolutistilla on vähän morkkis siitä kun tulee juorukello-olo, mutta ei vain jaksa enää pitkien työpäivien jälkeen tätä rumbaa.
Pomo sanoo että hyvä että soitti, on ollut tiedossa että ovat viinaanmeneviä. Tietenkin soittaa viinaanmeneville jotka haukkuvat absolutistin lyttyyn. Toinen viinaanmenevistä on ollut pitkään alalla ja haukkuu absolutistia laiskaksi ja veteläksi.
Pomollekkin oli sanonut samaa, pomo oli soittanut muille työntekijöille jotka olivat taas sanoneet että absolutisti on ahkera toisin kuin viinaanmenevät.
Seuraavana päivänä pomo aikoo tulla selvittämään asiaa.
Se seuraava päivä on huomenna, ja nyt minä en tiedä onko minulla maha sekaisin siksi kun olen pitkään aikaan syönyt vai siksi että jännitän saako absolutisti kenkää. Sitten vasta ollaan pulassa.
Oliko absolutisti typerys kun kertoi pomolle tästä? Onko absolutisti niin väärässä että pomo voi antaa potkut?
Minä se oon vaan niin hemmetin pahalla päällä. No anteeksi. Kaikille. Kyllä kai jokainen omalla osallaan haluaa antaa hyviä neuvoja, niitä ei vaan ehkä osaa edes ajatella loppuun asti jos ei ole samassa tilanteessa kuin me ollaan. Itte sitä kun huomaa samantien jos jossain hyvässä neuvossa klikkaa joku, sitten alkaa ottamaan päähän kun ajattelee että sitä suorastaan vittuillaan päin naamaa. Vaikka ei kai se sitä ole, se ei ole vaan ehkä niin helppo asettua meidän asemaan. En minäkään osaa neuvoa varoissaan olevia.
Niin tuosta työmatkastani (tai siis mahdollisesta sellaisesta...) sen verran, kun tuossa joku kirjoitti ettei työnantajana palkkaisi sellaista ihmistä jolla matkaa töihin 50km. Miksi et palkkaisi? Ihan yhtä lailla sitä on töissä ja tekemässä on se paikka sitten tuossa naapurissa vai siellä kaukana. Vai pitäisikö sen työntekijän olla mielestäsi myös vapaa-aikana tavoitettavissa 24h vrk? Pystyä tulemaan töihin 5 minuutin varoitusajalla? Asua lähellä työpaikkaa vaan siksi että työnantajalla on hyvä mieli?
Minä oon ihan varma että sellaisen ihmisen, joka hakee töitä kaukaa kotoaan, työmotivaatio on ihan varmaan varsin korkealla. Sitä työpaikkaa ei haeta siksi koska se nyt on vaan niin lähellä että ehtii kotiin ruokkikseksi vaan siksi, että työ vaikuttaa niin mielenkiintoiselta että sen takia on valmis ajamaan sinne töihin kaukaakin. Olisiko siinä jotain ajattelemisen aihetta?
Käydäänhän nyt Helsingin seudullakin töissä kaukaakin, esimerkiksi Lahdesta Helsinkiin ja toisinpäin kulkee joka päivä aikamoinen sakki porukkaa töihin ruuhkista päätellen. Vihdin ja Lohjan suunta myös suosittu, sieltäkin taitaa olla se 50kilometriä helsinkiin matkaa, ainakin.
Onko se eri asia jos kuljet väliä Lahti-Helsinki joka päivä mitä väliä maaseutu-keskikokoinen kaupunki? Eihän se nyt tietenkään ihan niin hienoa ole, ruuhkaa paljon vähemmän samoin kuin kaistoja tiessä. Mutta onko se nyt sitten huono puoli?
Ja kellä "hanttihommien" tekijällä on oikeasti varaa asua Helsingissä? Esimerkiksi kaksi siivoajaa samassa perheessä, kaksi lasta ja vuokrakolmio kontulassa, vihoviimeinen vararikon paikka. Kaupan päälle kaksi tulevaa narkkarinalkua kun äiti ja isi on kumpikin 15 tuntia vuorokaudessa töissä jotta riittää rahat edes makaroniin, katu saa kasvattaa lapsia ihan itsekseen.
Minä sanoinkin jo että Helsingissä on tullut asuttua, tiedän kyllä sen hintatason siellä ja tiedän sen täällä. KUKAAN ei voi väittää rehellisesti että Helsingissä asumiseen olisi paremmin varaa. Höpö höpö.
Minä oon tarkistanut tilin saldon tänään 18 kertaa, enää en kyllä katso. Aamulla vasta seuraavan kerran.
Totta, myönnän että neuvo oli varmasti ihan hyvällä sydämellä annettu, siis että mies kävisi kaupassa. Mutta kun ei se onnistu. Ei jaksa aina olla itse niin ihana ihminen kun ottaa päähän tämä tilanne. Anteeksi sitä.
Tästä meidän nettimaksusta tuntuu nyt muodostuvan ihan vallan maailman napa, ihan kuin se nyt olisi ainoastaan syy siihen että ollaan persaukisia. Tuskinpa se siitä on kiinni ja tuskinpa minun tarvitsisi huijata tämän laskun suuruutta täällä??
Skypestä en tiedä yhtikäs mitään, siitä varmaan täytyisi ottaa varmaan hieman selvää jos kerran voi soittaa ilmaiseksi.
Mutta en nyt jaksa enää tätä koko nettiliittymäveivaamista, sitä paitsi, vaikka tässä tältä seisomalta vaihtaisin liittymää niin kyllä tuo lasku täytyy kuitenkin maksaa eikä se juuri tämän hetken tilanteeseen auta yhtään. Tuskin tää meidän liittymä nyt on aiheuttamassa maailmanlaajuista nälänhätää eikä ruoki edes meitä vaikka kuinka veivaisin sitä tässä.
Me asutaan nyt vain täällä maaseudun rauhassa kaikessa ylellisyydessä kalliin nettiliittymän kanssa. Perhana kun minua oikeasti ottaa päähän tuo ajatus että asuttaisiin siksi täällä maalla kun halutaan ylellisyyttä!!! Eihän tuollalailla voi ajatella kuin joku semmoinen joka asuu Helsingissä katajanokalla biedermeier-huonekaluineen 300 neliön kattohuoneistossa ja sitten viikonlopun tullessa tai muun vapaan koittaessa hurauttaa jaguaarillaan kesähuvilalle jonnekkin helvetin saaristoon jossa joku paikallinen on palkattu lämmittämään tupa valmiiksi että herra/rouva/kumpikin ei vaan pääse vilustumaan. Jääkaappi on täytetty ah niin ihanaisilla saaristolaisherkuilla ja vapaan kanan munilla. Mikäs siinä ollessa ja henkseleitä paukutellessa parvekkeella kun katselee ohilipuvia purjeveneitä ja suunnittelee hauskaa piknikkiä naapurihuvilan Von Der Bauhaudauseneiden kanssa läheiseen asumattomaan saareen jahdilla. Siellä on sitten hyvä kaviaaria ja shamppanjaa naukkailla.
Siis meillä on vuokra 400 euroa, sisältää veden ja polttopuita kun ne itse käy tekemässä. Asuinpinta-alaa on 60m2, ei siis asuta missään kartanossa järven rannassa. Niin ja muuten, vesi ei tule sisälle ja paskahuussiin mennään ulos. Siinä varsinaista ylellisyyttä. Syy miksi me asutaan juuri täällä on se, ettei ole varaa muuttaakkaan. Ainakaan meidän kaupungista ei saa kuin ehkä yksiön tuolla 400 eurolla, ja kun sitä rahaa menee siihen muuttamiseenkin. Mistä takuuvuokria? Muuttaessa tarvitsee kuskata tavaroita edes takaisin eikä kaikkia voi viedä pikkuautolla, peräkärryn tai pakettiautonkin vuokraan pitäisi olla rahaa... Vuokraa täytyisi maksaa ainakin kuukausi päällekkäin kahteen paikkaan...
Siis mulla ei nyt pää vaan kestä. Voi jumakauta. Hyviä neuvoja satelee siitä kuinka me saataisiin tuhlattua rahaa vieläkin lahjakkaammin mitä nyt. Nämä nyt on aika turhia kun ei ole edelleenkään yhtään senttiä rahaa vaan odottelen edelleen josko se satanen tulisi. Sillähän me voidaan vaikka muuttaa sitten.
Jaa niin. Nyt ainakin skeptikoilla nousee savu korvista, eihän kukaan voi enää nykyaikana käydä paskalla saunan takana, eihän? Jokainen pyllistää posliinilla tottakai ja uiskentelee illan päätteeksi poreammeessa tai käy hierovassa suihkussa. Me varmaan eletään todella uskomatonta elämää? Varsinaista eksotiikkaa joo. Saa epäillä ihan vapaasti mitä huijausta haluaa mutta voin myös kiinnostuneille esitellä ton meidän hyvintuuletetun toilettimme. Tervetuloa vaan testaamaan irtoaako se paska paremmin raikkaassa ulkoilmassa.
